Kamasa-tools nationals

Perjantaina ankaran pakkaamisen jälkeen päästiin lähtemään kohti alastaroa kauniissa ja aurinkoisessa kelissä. Luonnollisesti vesisade alkaa rata-alueen porteilla ja kestää tasan niin kauan että saadaan varikko pystytettyä. Ei muuta kun vaatteet märkänä ja intoa täynnä laittamaan mopoa kisakuntoon.

Kuinka paljon tavaraa mahtuu transiittiin??

Lauantaina huonosti nukutun yön jälkeen laitettiin pyörä käyntiin. Moottori pysyi hädintuskin käynnissä ja nitroa tulvi kaikista mahdollisista reijistä. Nopea päätelmä oli että nyt on pikkusen liian rikkalla. Samalla kun tuuletettiin moottori ja puhallettiin ylimääräinen nitro pois linjoista huomattiin että imusarjan hitsisaumat vuotaa. Säädettiin soppasysteemiä pikkusen pienemmälle, korjattiin imusarja epoxilla ja tukittiin pakoputken laipat silicoonilla. Onneksi on olemassa nämä jalot aineet. Tämän korjaus operaation takia myöhästyttiin ensimmäiseltä kierrokselta. Sen jälkeen alkoi vesisade joka jatkui koko päivän ja pilasi mahdollisuuden päästä kokeilemaan mopoa radalla. Päivällä iloiseen joukkoon liittyi muutama vahvistus vaasasta. Sitten oli kova nippu kasassa. Ilta meni turhan päiväsiä jauhaessa.

Sunnuntaina heti aamulla kun hiljaisuus oli varikolla ohi, mopo käyntiin. Todettiin kaiken olevan kunnossa, samalla hetkellä tuli käsky radalle mars. Lineupissa odotellessa meinasi jännä kakka pyrkiä kalsareihin mutta eihän se haittaa. Sitten olikin jo meidän vuoro, ei muuta kun mopo tulille ja rullata burnis paikalle. Burnis oli sellainen pikku nätti, ei uskaltanut ottaa pitkää kun pelkäsin kytkimen olevan liian tiukalla ja takasin työstämisen olevan mahdotonta. Lähtö viivalla visiiri kiinni ja vihreen valon välähtäessä torvi auki. Ensimmäinen 20 metriä oli pienoinen pettymys, mutta noin 50 metrin kohdalla kytkin rupesi tarraamaan kunnolla. Siinä vaiheessa tuli mieleen että jumaliste kun poistuu. 200 metrin kohdalla vauhtia oli jo 243,67 km/h. Olihan kyseessä lisenssi lähtö joten päästin kaasun noin 300 metrin kohdalla. Rullaten maaliin aika 8,3s nopeus 225,71 km/h. Radan päässä fiilis oli uskomaton. SIISTII!! Lähdön jälkeen todettiin kaiken olevan kunnossa. Pro tiimi hoiti pyörän todella nopeasti uudestaan ajokuntoon. Ei kait siinä muu auttanut kun uudestaan lähtöpaikalle. Toinen lähtö oli alkumatkasta ensimmäisen toisinto mutta puolen välin jälkeen rupesi pyörä kampeamaan vasemmalle. Päästin kaasun jonka jälkeen alkoi pieni voplaaminen. Kypärän pleksi jostain syystä huuruun (huohotin ehkä liikaa) joten en nähnyt jarrutus matkan alussa yhtään mitään. Sain vauhtia sen verran pois että uskalsin avata pleksin. Jarrutus matkaa oli vaikka kuinka paljon jäljellä. Ilman ongelmia aika voisi olla paljon parempi. Kaikki väliajat olivat parempia kun ensimmäisessä lähdössä. Puolessa välissä nopeus oli 245,40 loppuaika 8,201 224,42 km/h. Takasin varikolle tullessa valveutunut tiimi huomasi wheeliebarssien putken poikenneen. Siinä syy pyörän outoon käyttäytymiseen. Onneksi autovarikolta Löytyi tig hitsi. Lähdin Lapan kanssa hitsaamaan poikennutta putkea. Sillä aikaa Pasi ja Roope hoiti pyörän uudestaan ajokuntoon. Yhteen lähtöön oli vielä mahdollisuus mutta suomen kesään kuuluva vesisade pilasi senkin.

Poikennut putki.

Odottelua lineupissa

Tulpat lähdön jälkeen.

Pakko myöntää että oli huippu reissu. Tuli taas opittua paljon kaikenlaista. Nyt pitää lähteä valmistelemaan kalustoa ja tekemään uusia wheeliebarsseja nitro nationalsseja varten jotka ovat jo viikon päästä.

Suuret kiitokset tiimille Roope, Lapa ja Pasi. Sekä Mattokeisarille Kuljetuskalustosta, Jakelle kuvista Ja kaikille jotka ovat jotenkin sekaantuneet tähän projektiin.

Pekka